Blogimerkintä 3

Lähiverkko

Lähiverkolla, eli LAN (local area network) käsitteellä, tarkoitetaan maantieteellisesti
rajatun alueen sisäistä tietoliikennettä toteuttavaa ja suuren siirtokapasiteetin
omaavaa verkkoa, joka on tavallisesti yhden organisaation hallinnassa.
Lähiverkko koostuu työasemista, palvelimista, verkkolaitteista (kytkimistä, reitittimistä,
hubeista) ja kaapeleista.

Lähiverkko voi olla joko osittain tai kokonaan
langaton WLAN (Wireless LAN). Nykyisin yrityksen lähiverkko voi olla jonkun
ulkopuolisen tahon vuokraama ja ylläpitämä. Tänä päivänä
lähiverkkoa ei esiinny pelkästään yritysten keskuudessa vaan myös monissa
kotitalouksissa on pienehköjä yhden tai kahden tietokoneen lähiverkkoja.
Lähiverkkoja yhdistävää nopeaa kaupunki- tai kampusalueen dataverkkoa kutsutaan
alueverkoksi MAN (Metropolitan Area Network). Vielä
paljon laajemmalle tietokoliikenneverkolle WAN:lle (wide area network) on tyypillistä
maantieteellinen ulottuvuus paikkakunnalta toiselle tai maan rajojen ulkopuolelle
aina maanosien väliseksi verkoksi.

Reitittimistä

Reititin (engl. Router) on tietoverkkoja yhdistävä laite. Reitittimen tehtävä on välittää tietoa tietoverkon eri osien välillä. Reitittimen siis pitää tietää, missä suhteessa eri tietoverkot ovat toisiinsa ja se osaa tehdä tietoliikenteelle reittivalinnan. Reititin on osallisena aina vähintään kahdessa verkossa. Reitittimien muodostaman verkon rakenteesta käytetään nimitystä topologia. Reititin muodostaa tähtitopologian.

HTTP-protokolla

HTTP (lyhenne sanoista Hypertext Transfer Protocol eli hypertekstin siirtoprotokolla) on protokolla, jota selaimet ja WWW-palvelimet käyttävät tiedonsiirtoon.[1] Protokolla perustuu siihen, että asiakasohjelma (selain, hakurobotti tms.) avaa TCP-yhteyden palvelimelle ja lähettää pyynnön. Palvelin vastaa lähettämällä sopivan vastauksen, tavallisimmin HTML-sivun tai binääridataa kuten kuvia, ohjelmia tai ääntä.

Porteista

Portit ovat TCP/IP:tä käyttävissä tietokoneissa olevia numeroituja palvelupisteitä. Palvelu voi kytkeytyä odottamaan yhteyttä johonkin hyvin tunnettuun porttiin. Käyttäjätkin joutuvat varaamaan portin siitä koneesta, josta he ottavat yhteyttä.

Portit ovat yhteinen mekanismi sekä TCP- että UDP-protokollille. TCP-portti 80 ei ole sama kuin UDP-portti 80. Yleinen käytäntö on kuitenkin se, että jos TCP-portti 80 on varattu jollekin protokollalle (HTTP) niin vastaavaa UDP-porttia 80 pidetään varattuna samaan käyttötarkoitukseen, vaikkei protokolla sitä tarvitsisikaan.

URL-osoitteista

Jokaisella Internetissä olevalla palvelimella ja tiedostolla on oma ainutlaatuinen URL­-osoite. Käytämme niitä esim. napsautelles­samme verkkosivuilla olevia linkkejä. Jokai­sella verkkosivulla on oma URL-osoite, ja se sisältää usein myös viittauksia muihin sellai­siin, esim. kuviin, äänitiedostoihin ja linki­tettyihin sivuihin.

P2P verkoista (vertaisverkot)

Vertaisverkko (P2P, engl. peer to peer) on verkko, jossa ei ole kiinteitä palvelimia ja asiakkaita, vaan jokainen verkkoon kytketty taho toimii sekä palvelimena että asiakkaana verkon muille jäsenille. Termi on yleensä yhdistetty tietokoneisiin ja tietoverkkoihin, mutta on ollut viime aikoina käytössä muun muassa ihmisten sosiaalista verkostoitumista tutkittaessa. Internetissä vertaisverkkoja käytetään useisin tarkoituksiin, kuten tiedostojen jakamiseen, internet-puheluihin ja pikaviestintään. Arkikielessä vertaisverkoilla tarkoitetaan nimenomaan tiedostonjakoverkkoja, joiden valtava suosio on nostanut ne suuren yleisön tietoisuuteen.

Etuna perinteiseen palvelin-asiakas-malliin verrattuna on resurssien järkevämpi käyttö. Asiakkaat eivät jonota pääsyä palvelimelle, vaan verkon kaikkien jäsenten laskentateho, kaista ja tallennustila on yhteisessä käytössä. Vertaisverkon kapasiteetti siis kasvaa uusien jäsenten myötä. Toinen etu on tiedon hajanaisuus: sama data on verkossa moneen kertaan eri paikoissa, mikä lisää luotettavuutta.

Ensimmäinen laajamittainen vertaisverkko oli NNTP-protokollaan perustuva keskusteluryhmäjärjestelmä Usenet.